Jo perinteeksi on muodostunut vierailu naapurikaupungin agitapahtumassa, Klagissa. Ei, en minä kisaamassa, kunhan käyn ihailemassa toisten suorituksia ja tapaamassa tuttuja. Useamman tunnin tuli taas siellä istuttua ja istuminen auringossa tuntuu sekä naamassa ja selässä

Klagiin liittyy paljon muistoja. Kisaratoja omien koirien kanssa ja sitten se parin vuoden takainen Aamun spondyloosi-diagnoosi. Eli kesällä 2009 olin ilmoittanut Aamun Klagiin, tarkoituksena kisata neljä kisaa, eli la-su. Viikolla harjoituksissa Aamu kuitenkin käyttyäytyi niin kummallisesti, että tilasin treenejä seuraavana päivänä ajan röntgeniin ja niinhän siinä kävi, että röntgenkuvista näkyi syy Aamun kummalliseen käytökseen.

Olen vieläkin tyytyväinen itseeni, että tein päätöksen käydä kuvauttamassa Aamun selän. Olinhan niitä merkkejä spondyloosista jo nähnyt, vaikken silmiäni halunnutkaan uskoa.

Niin, ne Klagin kisat silloin vuonna 2009 jäi kisaamatta. Mutta voihan tuolla naapurikaupungissa kisoissa käydä ihan vaan turistinakin...

Pitkänmatkalaisiakin tapasin. Saagalandian väkeä oli paikalla edustettuna ihan Kotkasta asti. Oli kiva tavata ja turista hetki. Ens vuonna taas nähdään!

Täällä mökkisaaressa on kaikki ennallaan. Koirat, tai lähinnä Tuuli lotraa vedessä ja ui, ui ja ui. Liekö kuumuus tai valeraskaus, mutta ruokahalu Tuulilla ei oikein ole kohdallaan. Se syö "väkisin" ja jättää usein ruokaa, mikä ei todellakaan ole sille tyypillistä.

Aamu sitten? Juu, se voi hyvin. Ukkonen toissapäivänä sai sen taas totaalisesti pelkäämään, reppana. Pelonsekaisin tuntein odotin, että pelkotila olisi laukaissut epileptisen kohtauksen, mutta kohtaukselta vältyttiin. Tuuli ei onneksi reagoinut ukkoseen, eikä Aamun pelkoon...

Että tälläistä lomaa täällä