Jos nyt joku luulee, että ajan Tuulin hulluuden partaalle antamalla sen leikkiä pallon kanssa, niin tässä hieman todistusaineistoa siitä, että ei me ihan maanisia tai hysteerisiä sentään vielä olla..

Eli näin levollisesti Tuuli kykenee nukkumaan pallon kanssa. Tosin kyseessä EI ole tennispallo, mutta pallo kuitenkin. Ja tämän pallon nimi on muuten "iso pallo". Sen nimen Tuuli tunnistaa ja etsii "käsiinsä" kyseisen pallon, joka itse asiassa on joku eläkeläiskoirille tarkoitettu pehmopallo, jonka M & M: tarjouskorista bongasin

Voiko koiraa kutsua koloilijaksi, jos sillä on tapana änkeä tavaroita pieniin koloihin?  Tuulilla nimittäin on tapana pudotella leluja mitä ihmeellisimpiin paikkoihin...osaksi sitä varmaan kiehtoo kolo itsessään, mutta toisaalta, se saa varmasti seuraneidin liikkeelle, kun ensin jemmaa lelun koloon ja sitten jää lelua hypnotisoimaan. Ja hiljaisuushan EI ole flattitaloudessa hyvä merkki, joten jos tulee hiljaista, on parasta tarkistaa, mitä lätyt touhuaa..

Sunnuntaina en huomioinut pikkuneidin lelua ja yritystä tuoda sitä mulle ihan suuhun sohvalla istuessani. Tilanne päättyi siten, että lelu, "Kriko-Kroko" päätyi meikäläisen pään taakse, sohvan selustassa olevaan "koloon". Naurettavaa, mutta otin kuvan:

Aamu ei ole koloilija, mutta se on selvästi "vanhoilla päivillä"  tykästynyt yhteen pehmoleluun..."dinoon"..tuota lelua Aamu tykkää riepotella ja nappaa sen usein suuhunsa, kun haluaa Tuuliin huomion. Ja rehellisyyden nimissä, Aamu on koirista nykyään se passiivinen osapuoli. Tosin kun seuraa Tuulin touhuja, ymmärtää, miksi moni koira vaihtaa kotia "pitovaikeuksien" takia.  Mutta tälläisen aktiivisen yksilön halusin ja itse valitsin..

Huumoria, sitä tässä tarvitaan.