Niin, sitä Virtasta itseään. Sitä, mitä elukoille syötetään ja mitä niihin isoihin valkoisiin paaleihin kääritään... Niin, sitä oli tänään metsässä tarjolla.

Ulkona uskomattoman upea ilma, itsellä energiataso kohdillaan ja siihen sitten pieni riskinotto, eli keikka sinne metsään, missä Aamu tässä taannoin katosi puoleksi tunniksi -19 asteen pakkasessa keijujen matkaan ja tuli tynnyrin näköisenä takaisin syötyään jotain raatoa keiju-keikan aikana..

Mikä onni, sillä kyseinen metsätie oli AURATTU ihan sinne sisäjärvelle asti. Voi viude, että metsässä oli kaunista. Yksi metsuri tavattiin ja muutama sana vaihdettiin menomatkalla. Tuuli taisi kuiskutella jotain ihan metsurin korvaan, mutta mies oli ihan kamu, istui ihan alas, että sai kunnolla rapsutella koiria

Metsätie kulkee riistapellon ohitse ja kuinka ollakaan, molemmat koirat ryhtyivät märehtimään aivan lehmän tavoin AIV-rehua (heinää), jota pupuille oli jätetty. Aamu jopa veti kunnon rumbat selällään heinäkasassa, mutta ei ihme, sillä se tapaa pyöriä isojen paalienkin ympärillä kuin karusellissa, sen verran AIV:n haju sen nokkaa hivelee...voi Amundroa. Noh, onneks kyseinen tuote ei ole mikään pahemmin käynyt tuote, siis sellainen, joka on käynyt jo jonkun suolistossa, joten siinäpähän pyöriskeli. Pääasia, ettei lähtenyt keijujen kyytiin.

Mutta riskiä en ottanut, vaan kytkin Aamun siinä kohtaa, missä keiju(t), tai siis se raato sitä viimeksi huhuili...

Tuulikin toimi esimerkillisesti. Ohitettiin se kiltti metsuri tulomatkalla siten, ettei Tuuli ollut kytkettynä lainkaan. Ja ihan vaivatta. On se vaan ihme paketti tuo Tuuli. Vaikka se rrrrrakastaa kaikkia, niin silti sain sen hyvin vähin elein kulkemaan rinnalla, vaikka mukava setä teki töitä tien mutkassa.

Tälläisen iltapäivän jälkeen on taas varastossa sellainen määrä energiaa ja hyvää oloa!

Ja tätä kirjottaessa toinen koirista, Tuuli, yrkkäili AIV:t matolle. Onneks en ehtinyt eilen ostamiani uusia mattoja laittaa lattialle . Toivottavasti kyseessä oli AIV, joka ei sopinut mahaan, ettei se ole se pieni huivin palanen, joka on jäänyt tukkeeksi kakaran sisuksiin...