Niin siinä vaan kävi, että ensimmäinen työviikko sairasloman jälkeen on vienyt seuraneidin voimat..eikä tilannetta ole helpottanut se, että kennelpoika on työreissussa , eli koko hotellin pyörittäminen jäi kerrosiivoojan vastuulle..

Hotellin asukkaat taasen ovat suorastaan pursuneet energiaa. Ehkä osaksi siitä syystä, että tottuivat ohjelmaan kolmen viikon aikana ja nyt ovat kykkineet yksin päivät, onneksi vaan kuusi tuntia kerrallaan.

Maanantaina tosin tuo kuusi tuntia oli Tuulille ylivoimainen tuntimäärä..aamukäppäilystä huolimatta se oli kehittänyt tänne sisätiloihin kaikkea eritettä, mitä koirasta vaan voi lähteä...eli niitä kahta, mitä peräpäästä tulee ja sitä yhtä, mitä nousee mahalaukusta, huoh. Mutta ei Tuivertajaa mikään tauti ole vaivannut, yhtä pirteä ja täynnä energiaa se on ollut eritteistä huolimatta. Ja eritteitä ilmaantui sisätiloihin vain ja pelkästään maanantaina, muutoin koira on toiminut normaalisti. Eli mahtoikohan Tuuli protestoida vaan haisevasti sitä, että se joutui olemaan yksin koko puoli päivää.. Varmuuden vuoksi se kuitenkin sai pari annosta canicuria.

Sen verran on seuraneidin ajatus selkeytynyt sairastelun jälkeen, että meni ja ilmoittautui SAGIn seuratoimijaseminaariin huhtikuussa. Päivän trippi Tampereelle ja takaisin. Toivottavasti tapahtuma on antoisa...

eli eiköhän tämä elämä tästä pikkuhiljaa normalisoidu  Kun vaan nuo lumimäärät sulais pois, niin päästäis kunnolla hommiin. Tosin silloin alkaa taas aika, kun Aamu katoaa keijujen matkaan..mitenkähän sen asian tulevana kesänä junailis? Tuuli nimittäin ei kesäaikaan ole Aamun kanssa metsässä kulkenut, joten kaikki pahat tavat on vielä oppimatta..