Joulukinkkua on tässä kasvatettu koko syksyn. Jossain vaiheessa se painoi 10 kg, ja tänään oli, voisko sanoa ½-vuotis-punnitus ja vaaka näytti 22½ kg!! Hui mikä PIMU! Joka aamu herätessäni katson Tuulia ja tuumaan, että se on TAAS kasvanut yön aikana. Kuinkahan iso siitä oikein tulee? Onneks senttejä uupuu vielä Aamun suurista luvuista, eli Tuulin säkä ei ole lähelläkään Aamun säkäkorkeutta. Ja Aamulla kun niitä senttejä on tunnetusti...hieman liikaa...Toivottavasti ei tarvitse Tuulin kohdalla sanoa "Mistä näitä senttejä oikein tulee?"

Käytiin eilen hallilla Tuulin kanssa. Pientä kivaa touhuttiin, ja samalla totesin, ettei palloa voi käyttää palkkana. Tuuli nimittäin vain keskittyy siihen, mihin pallo katosi, kun laitan sen taskuun. Lisäksi se on jossain ihme teini-iässä nyt, eli sen tempaukset välillä vaan naurattaa...ihan ääneen. Ehkä koko hämää, sillä Tuuli alkaa jo kokonsa puolesta muistuttaa aikuista koiraa, mutta korvien välissä asuu kakara (vain toistaiseksi, toivottavasti). Hyvä muisti Tuulilla kuitenkin on, ja se mielestäni hahmottaa ympäristöänsä hyvin. Sillä kun lopuksi leikittiin pallon piilotusta ja samalla harjoiteltiin paikoillaan istumista, muisti Tuuli pallon jemmauspaikan niin hyvin, että kävi vielä pois lähdettäessä tarkistamassa paikan, mihin olin pallon jemmannut. Ettei vaan seuraneiti unohtanut hallille sitä tärkeintä, eli PALLOA!