Tänään koirat viettivät ensimmäistä kertaa yksin koko päivän 07.20-14.45. Vastaanotto oli kuin kuninkaallisia olis tullut, vaikka toisaalta, harvaa kuninkaallista tuskin raavitaan etutassuilla, tyyliin kenguru-nyrkkeily? Pitäis vissiin hiiiiieman tehdä tuoda meikäläisen kotiintuloa Tuulille rauhallisemmaks, vai?

Sain tänään soitettua taas eläinlääkärille. Sain ajan stiksiä varten klo 16.30 ja eikun prikkaamaan pi**iä purkkiin . Me aletaan olemaan konkareita tuon asian suhteen Tuulin kanssa; näytteen otto sujuu mutkitta, Tuuli ei edes tajua pi**ivänsä isoon, laakeaa muovirasiaan...

Ainoastaan yksi väri-paletti muutti väriä stiksissä. Se eka, eli käsittääkseni leukkarit. Ihme, sillä Tuuli on syönyt lääkettä nyt n. 17 päivää. Lääke on mitä ilmeisemmin oikea, sillä ei resistenssi-testissäkään muuta osviittaa asiasta saatu. Pieni virhemargiaanli noissa stikseissä voi olla, joten lääkäritäti ei osannut sanoa syytä siihen, miksi testi ei ollut aivan puhdas...Nyt tehtiin sotasuunnitelmaksi se, että syötän lääkettä vielä pari päivää, jonka jälkeen odotan noin viikon ja sen jälkeen tutkitaan, miltä tilanne näyttää...reseptin jatkoa varten sain jo valmiiksi, kun manailin tulevaa jouluaikaa

Muuten, viime yö oli jotenkin....levoton. Harmittelin loppuillasta suunnattomasti "taantumistani" Elsan aikaiseen koiran ulkoiluttamistyyliin (mikä lausehirviö),  Ja kaiken lisäksi heräsin yöllä kolhadukseen. Tajusin kyllä heti kolahdukseen herättyäni, mikä äänen aiheutti, mutta tovin istui pimeässä makkarissa ja tuijotin Tuulia silmiin. Tuuli siis tipahti sängystä, nukkuessaan ja kömpi takaisin erittäin unisena, liekö edes valveilla ollut, kun tuijotteli meikäläistä silmiin keskellä yötä. Mahtoi hähdä painajaista hirveästä omistajastaan ja puota kolahti kesken kauhu-unen lattialle...reppana...