Tänään illalla Tuuli sai viimeisen tabunsa toisesta lääkekuuristaan... Uusi purkki Oriprim Fortea odottaa jo huomista, eli uusi kuuri heti jatkoksi. Sen jälkeen pieni tauko ja stiksille. Laskeskelin, että jos tauti uusii, se uusii juuri joulunpyhiksi, joten varaan jo hyvissä ajoin eläinlääkärille ajan, jotta saan uuden reseptin, jos sitä vielä tarvitaan.

Jostain syystä olen taas miettinyt Elsaa. Kiduttanut itseäni ajatuksella, että Elsa kärsi viimeiset elinviikkonsa. Ihan oikeasti. Olisi pitänyt viedä aiemmin ikiuneen. Mutta helppohan se on näin jälkikäteen itseään syyllistää. Yksi syy, miksi ajatukset karkasivat Elsaan, oli kun kaivoin viime perjantaina esille Hurtta-loimen ja kokeilin sitä Tuulille. Aamun loimeenhan Tuuli hukkuu, joten Elsan manttelin puin sille päälle ja totesin, että pieni on pimu vielä...eli en tilannut Tuulille omaa Pomppaa tässä vaiheessa. Mennään Elsan kuteilla tämä talvi.

Elsa on ollut poissa nyt n. 9 kk. Ja silti muistan Elsan "kasvonpiirteet" käsissäni, kuin olisin koskenut Elsaan viimeksi hetki sitten. Välillä tekee niin kipeätä, että sitä kipua ei voi kuin toinen koiraihminen ymmärtää...