Syysloman viimeinen päivä  Aaaaaaivan liian lyhyt loma  Mutta ei auta itku markkinoilla, eikä kotonakaan, joten töihin on raahauduttava huomenna kello 7.30..

Huomenna tulee kuluneeksi viikko Aamun ihmeellisestä ihoreaktiosta. Nyt lääkityksen alaisena huomaan todellakin, että se on reppana ollut kipeä  Nyt se on oma itsensä, sillain sopivasti virkeä  Pieninä merkkeinä toipumisesta on mm. vessapaperin kanniskelu ympäri huushollia ja se, että koiruudet ovat leikkineet keskenään! Kovin alkaa vaan leikit olemaan rajuja, joten toivon todella, että Aamu kohta kiroilee kunnolla Tuulille, lauman nuorimmainen on nimittäin aika röyhkeä sille päälle sattuessaan.

Tänään illalla kierrettiin taas Tuulin kanssa uusi reitti. Autolla mentiin vähän kauemmas kodista ja käppäiltiin pimeässä. Ja joka keikalla tulee jotain, joka on hieman "kauhistuttavaa". Kuten tänään isot kivipaasit yhden jalkapallokentän reunamilla. Nuo kivijärkäleet ovat jonkin vanhan talon kivijalkaa, sillain sopivan tasaisia ja ihan sen kokoisia, että pieni flatinalku niille voi kiivetä. Sattumalta eräs monivuotinen treenikamuni käveli ohitse ja kysyi tietysti, jos jo "treenaan (agilitya)"  No ei tietenkään, mutta eihän ole pahitteeksi, jos koira uskaltaa kiivetä kivelle ja pysyy siellä, kunnes saa käskyn tulla pois??  

Iltaohjelmassa muuten olikin sitten Aamun pesu Hexocil-shampoolla, kuten eläinlääkäri suositteli viime viikolla. Olen odottanut tähän asti, että Aamun iho rauhoittuisi ja tänään oli siis pesun aika. Vähän kyllä hirvitti pestä, sillä pullon kyljessä olevan tekstin mukaan minun olisi tullut käyttää suojalaseja ja/tai kasvosuojaa! Ja kaiken lisäksi ohjeissa mainitaan, että tuote ärsyttää ihoa! Siis että mitä?? Pesin kuitenkin Aurinkoisen, mutta täytyy tunnustaa, että pesin vaan takaosan, vatsanalueen ja takareidet. Kaikenlaisella sitä joutuukin eläimensä käsittelemään....

Ai niin. Olen löytänyt "salaisen aseen", millä saan Tuivertajan nukkumaan. Siirsin koiranpedin makkarista tähän tietokoneen viereen. Tuuli kun tätä nykyä nukkuu yönsä sängyssä , joten petiä ei enää makkarissa tarvita. Voi sitä pikkukoirasta loistanutta onnellisuutta, kun se tajusi pedin olevan n. 20 cm päässä seuraneidistä!

Ei sitä ujostuta, sillä on vaan niin ihanaa, ettei tiedä miten päin makaisi