Huomenna tuo penturiiviö on asunut meillä kaksi viikkoa. Ja pistänyt vipinää kinttuihin koko henkilökunnalle  Aamun elämä on järkkynyt, mutta pikkuhiljaa se alkaa toipumaan ja tekee jo tuttuja asioita; kantaa aamuisin makkarista lehtiä (ei mikään helppo juttu tätä nykyä, kun lehdessä roikkuu myös Tuuli). Kauppakassiakin piti tullata, mutta sitäkin touhua häiritsi joku pieni ja musta, joka änkee itsensä joka paikkaan. Noh, uteliaisuudella pääse pitkälle...

Tuulin yksinoloa on harjoiteltu koko viikko. Tai ei se yksin ole ollut, Aamun kanssa. Hieman pelottaa jättää ne samaan tilaan kaksistaan, mutta onneks pikkuflatti ymmärtää tuota isoa hyvin. Kuten filmipätkästä näkyy. Eli seuraavassa 3½ minuuttia flattien välistä ystävyyttä

EDIT klo 17:
Se osaa ihan oikeasti UIDA! Tänään Tuuli ui ihan parin metrin matkan, kun lähti taas Aamu perässä veteen ja pohja katosi taas tassujen alta. Eli todistettu juttu - pikkuflatti  pysyy pinnalla!! Käytiin siis iltapäivällä taas hiekkamontuilla; tutustuttiin uudenlaisiiin "alustoihin", kuten sammalmättäät, hiekkatie käpyineen ja jyrkkä hiekkatörmä  Ja kivaa oli! Aamu vaan menee niin ryökäleen kaukana ja sulkee korvansa, että harkitsen suuresti, opetanko Tuulin metsässä kulkijaksi ilman Aamua...taitaa muuten olla pian hukassa kaksi koiraa... 

Ja mikä parasta, kotimatkalla takakontissa oli h-i-l-j-a-i-s-t-a! Kaksi kertaa sieltä taisi kuulua hiljainen, (verrattuna aikaisempiin aarioihin) "Väyh" . Yes, kyllä kiljukaulasta vielä saadaan koulittua ihan kunnon koirakansalainen...

Ja sitten löysin siltä taas punkin.  Hännän juuresta. Näin siellä jo eilen jotain vaaleaa vilkkuvan, mutta luulin sitä roskaksi, tuo kun möyrii vähän missä sattuu...mutta kun tultiin uimakeikalta ja koira oli märkä, huomasin mistä oli kyse...ei muuta kuin odottaa hetki, että pikkuflatti nukahtaa ja nips - punkki pois...