Hengissä ollaan. Sekä koira että punkit  Eilen tuikkasin Aamulle niskaan ensimmäistä kertaa Frontlinea. Ollaan siis käytetty joka kevät ja kesä viiden vuoden ajan exspotia, mutta eilen eka annos toista myrkkyä...mutta mitä mun huonot silmät löysivätkään Aamun huulesta tänään aamulla? Niinpä. Punkin.

Punkki oli sen verran pieni, että se oli kyllä tarttunut matkaan eilen illalla, kun käytiin noutajien treeneissä. Taas tuli todettua, että stressiä on monenlaista. Jo muutenkin rauhallinen Aamu h-y-y-t-y-y, kun tehdään noutohommia. Jostain ihmeen syystä se paineistuu ja tekee kaiken etana-vauhdilla. Tekee siis tehtävät oikein, mutta en paljoa liioittele, kun sanon, että Aamu joko kävellä löntystää, tai liikkuu erittäin verkkaiseen tahtiin kun pitäisi tehdä tehokkaasti hommia. Tätä asiaa olen paljon miettinyt. Eli missä tein väärin, kun asia on näin?

En ole mielestäni tehnyt sille liian vaikeita TAI liian helppoja juttuja. Eli en ole lähettänyt koiraa tehtävään, jossa se ei voisi onnistua. Olen miettinyt harjoituksen etukäteen; ei siis mitään "sinne tänne heittoja ym huiteluita", kuten ehkä joskus silloin kun ensimmäisen flatin omistin...

Eikä Aamun käytöstä voi selittää edes sillä, että se paineistuisi muista koirista...tai että ampumaradalta kuuluva jatkuva, kova pauke, olisi syy Aamun "ylirauhallisuuteen". Seuraneitikään ei mielestään käyttäydy siten, että Aamun pitäisi rauhoitella...mutta joku asiassa mättää  Mutta jokaisesta asiasta oppii jotain. Niin tästäkin. Jollei muuta, niin sen, että jokainen koira on erilainen...

Erilaisuudesta puheenollen...tapasin eilen "daamin", joka oli jotenkin, öh. paisuneempi ja eri näköinen, kuin mitä silloin, kun viimeksi tavattiin...Kävin siis tapaamassa flattia, jonka tulisi saada pennut ehkä jo viikonloppuna...Saas nährä, mitä siellä kuvun sisällä kasvaa, tuskin vaan ilmaa, mutta tuleeko narttuja? Edes yksi?