Jahas, nyt on seuraneiti vaikean valinnan edessä: mennäkkö huomenna hallille harjoittamaan omaa silmäänsä, eli tutkimaan toisten koirien hyppytekniikka vai mennäkö mökille? Entä jos menen hallille, otanko Aamun mukaan ja annan Aamun loikkia pari sarjaa perusharkkaa, vai päästänkö sen jäälle isännän kanssa loikkimaan? Molemmista asioista Aamu tykkää, mutta nyt pitäis seuraneidin tehdä päätös asiasta...Kuten yksi tuttu tapaa sanoa: "nuku yön yli ja tee päätös aamulla", eli jätetään asia hautumaan.

Aamu on ollut hyvällä tuulella. Käytiin tänään metsässä ja vauhti oli molemmille koirille sopiva. Autotie siellä metsässä oli aurattu, joten hyvin kävi kulkea. Yksi metsästäjä treffattiin ja molemmat koirat ihastuivat "setään" Vähänkö seuraneitiä hävetti sanoa metsästäjälle, että se koira, joka eniten hyppi kasvoja kohti, täytää ensi kuussa 11 vuotta  Ihmeen paljon sitä tulee jutskattua noiden metsästäjien kanssa, vaikka ihan ventovieraita ovatkin. Tämäkin kyseinen vihreisiin pukeutunut kertoi koirajutun siitä, kuinka kannattaisi vaan luottaa koiraan metsällä...

Ja noista edellisessä postauksessa mainituista citypupuista...ne on itse asiassa ihan tavallisia rusakkoja, mutta kutsun niitä citykaneiksi. Kesäisin niihin ei niin täällä törmäile, mutta talvisin ne pomppii ihan miten sattuu. Usein juuri siten, että tulevat kohti. Seuraneiti on huomannut, että rusakon näkökyky ulottuu noin 10 metrin päähän ja jos seisoo paikoillaan, tulevat ne loikkien kohti. Aamun kanssa voi päästä aika lähikontaktiin rusakon kanssa, sillä Aamu vaan tuijottaa (hihnassa ollessaan) pomppivia otuksia. Elsa yleensä haukkuu, huutaa ja kiljuu. Joten muorin näkökyvyssä ei vielä ole putteita. Kuulo sen sijaan saattaa olla hieman huonontunut...tai sitten Elsa kuulee vain sen, minkä se haluaa kuulla. Toisaalta, eihän Elsa ole koskaan kuunnellut oikeita asioita, vaan on aina tehnyt oman päänsä mukaan...ikävä kyllä...