Pakkanen paukkuu. Mikä sen ihanampaa kuin lähteä käppäilemään kahden kahjon koiran kanssa hämärtyvään metsään... Elsa vanhus ei ole pariin viikkon päässyt metsään, kun ei kunnosta ole ollut takeita...happi on ollut huono, mutta näyttää siltä, että sisupussia ei niin vaan nujerreta. Lähdettiin siis iltapäivästä metsään.

Jo heti alkumatkasta huomasi, että meno oli haipakkaa. Aamua hädin tuskin näkyi, se meni kaukana; turhan kaukana. Ja Elsakin on alkanut irtaantumaan ihan kiitettävästi. Hyvä vai huono asia? Hyvä siksi, että näkee koiran nauttivan, huono juttu siksi, että tiedän että Elsa voi mennä hukkaan, jos se hätääntyy, eikä löydä seuraneitiä. Mutta tänään nenä ja hajut veti puoleensa.

Ja ne hirven-maha-suoli-jätös-kasat. Heti alkumatkasta lätyt löytyi ihan polun vierestä herkuttelemasta. Ensin seuraneiti luuli herkkupöydän antimiksi metsurinpa*kaa, sillä metsikköä oli harvennettu sitten viime käynnin. Vaan niin oli myös metsästjät kaataneet hirven sitten viime käynnin ..Noh, matka jatkui...

Elsalla vaihde 5 päällä. Se meni L-U-J-A-A! Laukkasi, laukkasi, laukkasi. Vääristyneet takajalat vaan näkyi, kun muori mennä kaahasi. Ja nyt en edes liiottele. Vauhtia tosiaankin oli!

Kello oli jo niin paljon, että seuraneiti valitsi lyhyemmän reitin. Niiiiin. mutta mihinkäs ne koirat hävisi, kun piti kääntyä vasemmalle polkua pitkin? Elsa tuli takaisin, vaan ei tullut Aamu. Siinä me sitten seistiin Elsan kanssa polun risteyksessä ja odotettiin. Alkoi jo hämärtää. Elsa kitisi. Ja totta, kyllähän seuraneiti tiesi, missä Aamu oli...se oli siellä seuraavalla hirvenraadolla, noin 300 metrin päässä. Ei auttanut kutsuminen, ei vihellys. Ei, siellä oli ja pysyi.

Ei auttanut kuin lähteä hakemaan Aurinkoinen...eihän se sieltä herkkupöydästä vapaaehtoisesti poistu. Ja kuin maan nielemänä katosi Elsakin. Hupsista. Hetken seuraneiti jo ehti miettiä, jos koirat sittenkään löytyisivät sieltä raadolta, vai onko kenties mörkö vienyt molemmat mustat? Täytyy myöntää, että olo oli hämmentävä. Että Elsakin otti hatkat! Sitä ei ole vuosiin tapahtunut!! Ja iltakin jo hämärsi...

Mutta sieltähän ne ryysyset löytyi, jyrsimästä sitä ah-niin-ihanaa pötsiä.... Tämän päivän metsäkeikan tulos oli kaksi lättyä vatsat täynnä hevonpeetä ja hirvenrääsyjä. Ja seuraneiti vaan hyräili "Ei korvia, ei korvia" sillä tänään lätyt selvästi olivat vaan kiitollisia autokyydistä metsään, muuten ei niitä seuraneidin seura kiinnostanut

Elsa ei köhinyt/selvitellyt kurkkuaan vaikka pakkasta oli n. -15 astetta. Eli köhän suhteen kaikki ok. Mutta se juo, juo ja juo..