Aurinkoisen mielipaikka löhötä täällä mökkisaaressa on terassilla oleva paaaaaksu patja. Patja on sijoitettu siten, että kun lätty hieman nostaa päätänsä, voi pään laittaa roikkumaan terassin kaiteen alapuulle. Olipas tämä nyt vaikea selittää. Anyway, kun siitä ohi sitten kulkee, on Aamulla tapana kuikuilla ja läpsyttää hännällä. Ja seuraneiti on alkanut kutsumaan Aamua kioskimyyjäksi, koska tuo "luukussa" päivystävä koiruus on niin mainio siinä patjalla löhötessään.

Eilen, kun seuraneiti oli saunonut ja käveli kioskimyyjän ohi, vilkaisi kioskimyyjä nopeasti alas patjalleen, kun seuraneiti pysähtyi puhelemaan pehmosia koiralleen. Ja sillä katseella oli tarkoitus. Aamu halusi näytttää, mitä sillä oli siellä kioskissaan myytävänä. Höh. Patjalla lojui kaukosäädin! Kaukosäädin on AINA kuulunut niihin kapistuksiin, joiden luovutuksesta on Aurinkoista palkattu. Sillä seurauksella, että Aamu yleensä joka päivä kaupunkiolosuhteissa hakee jostain kaukosäätimen seuraneidille. Tämä palkkaus-järjestelmä on ihan tietoistesti tehty, sillä Elsan ollessa nuori (kääk) mahtoi ainakin pari kaukosäädintä tuhoutua (ja pari kännyä ja pari yöpöydän lamppua ja pari jne, jne,  jne).

Palkkaus on siis tuottanut tulosta. Koska eilen ei Aamu päässyt tuomaan kaukosäädintä saunaan, niin sitä oli pitänyt jäädä hautomaan siihen terassin pedille. Ja kun seuraneiti sitten käveli siitä ohi, yksi katse riitti kertomaan, että jotain oli otettu talteen. Ja kyllä, palkkaahan siitä seurasi. Kyllä me oltais varmaan etsitty sitä kaukosäädintä, jollei Aurinkoinen olis katseellaan paljastanut kaukosäätimen olinpaikkaa...