Ei tässä nyt auta itku markkinoilla, eikä itku auta agilitykisoissakaan. Mutta yhden asian seuraneiti voi sanoa; nöyrä KIITOS kaikille, jotka ovat tänään seuraneitiä lohduttaneet. Myötäeläminen on taito, joka ei kaikilta onnistu, mutta ilmeisesti agilityihmisiltä tuo onnistuu. Seuraneiti sai viettää mukavan päivän Kokkolan agikisoissa, katsojana. Ja Aamu Aurinkoinen oli mukana. Seurustelemassa. Tavattiin tuttuja, vaihdettiin kuulumisia ja tulipa tavattua blogituttavuus aivan Kotkasta saakka! Kivaa!

Kuten sanottu. Aamu elää!!! Se olisi voinut saada eilen toisenkin tuomion...joten tuosta kaahailevasta, kujeilevasta ja häntää heiluttavasta otuksesta on nyt nautittava.

Joskus kauan sitten Katiskon Jani sanoi meille agilitykurssilaisille; treenatkaa ja kisatkaa AINA kuin kyseessä olisi koirasi ja sinun viimeinen yhteinen agilityrata. Koskaan kun ei voi tietää, mikä rata on se viimeinen. TOTTA, niin TOTTA