Mikä on pahempaa, menettää lemmikki sen vielä ollessa nuori, tai katsoa kun koira vanhenee ja sen käytös muuttuu?

Elsa nimittäin muuttuu koko ajan. Ja on muuttunut kuluneen puolen vuoden aikana aina vain pahempaan suuntaan. Se on jatkuvasti, siis ihan koko ajan terävänä; nukkuu koiran unta; päivystää. Kävelyillä se vetää hihnassa, hysteerisesti, ikään kuin joku olisi sanonut sille, että tänään on sen viimeinen elinpäivä, ja nyt tulee kerätä kilometrejä, nauttimatta. Säälittää. Kukaan ei nauti tälläisestä. Eikä aina jaksa/voi olla itse hermostumatta. Ja jokainen hihnankiristys lisää vaan Elsan hysteerisyyttä. Elsa siis on stressaantunut. Ja se on oire jostankin... Ja surullisinta on tiedostaa ja huomata käytöksen muutokset osaamatta itse auttaa koiraansa. Käytös kun ruokkii käytöstä, vaikka näkeekin, ettei kaikki ole sessulilla hyvin  

Seuraneiti haki "suosikkipalkistaan" linkin, jonka oli sinne joskus tallentanut otsikolla "Koiran stressi". Ihan luettava juttu, varsinkin agilityihmisille... Tästä siihen linkkiin