Joskus pitäisi vaan antaa periksi ja jättää kaiken tulostavoittelemisen. Mutta viitsisikö sitä sitten seistä koulutuskentällä kaksi kertaa viikkossa, harjoitella itse ja kouluttaa muita, jollei aseta tavotteita?

Tavoitteet on astettu, mutta niihin ei päästä. Ei sitten millään, vaikka parhaansa tekee. Peiliin saa katsoa, mutta tänään kyllä välineessäkin oli jokin koodausvirhe. Mistä lie johtui, ettei Aamu tänään suoritunut yhdestäkään radasta sen tasoisesti, mitä treeneissä mennään? Apua!

3 rataa oli tuomarisetä laatinut, eikä Aamu tsempannut yhdelläkään niistä. Virheitä sateli jo rutkasti ennen hylkäämistä, eikä aika t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n olisi tänään riittänyt, joten toisaalta tuntuu paremmalta saada tulokseksi HYL-rata.

Radat kuvattiin upouudella videokameralla, mutta niissä ei ole kyllä mitään julkaisukelpoista. Ei siis mitään. Tai jos ne laittaisi näkyville, näkyisi filmipätkässä laiskanpulskea, hidas, keskittymätön flatti, jonka suoritus näyttää siltä, kuin oltaisiin oltu pois treeneistä sitten alkeiskurssin...Niin, ja näkyyhän filmillä seuraneiti, joka paikoin ohjaa niin pöntösti, että kun tarkemmin asiaa miettii, ei Aurinkoisella oikein muuta vaihtoehtoa noilla radoilla ollut...eli seuraneidin ohjausvirheitä näyttää olevan kaikki HYL-radat...pakkohan se on tunnustaa.

Mutta onneks Aamu itse ei tajua nyt näitä seuraneidin mustia ajatuksia. Aurinkoinen nautti äsken rappusilla ison rustoluun kera aurinkokylvyn ja illalla lähdetään vielä metsään lenkille. Sama koirahan tuo on, joka aamuisin herää tassut kattoa kohden seuraneidin vieressä sängyssä. Yhtä persoonallinen. Ehkä meidän on vaan keksittävä jokin toinen laji...tai sitten ei...

Ratapiirrokset seuraneiti yrittää saada näytille jossain vaiheessa