Pomppimisharkat Aurinkoisella. Notkeus on valioluokkaa, Aurinkoisen koosta huolimatta. Mutta sitten se herkkyys. Mutta nou hätä, seuraneiti tuntee jo koiransa ja tietää, missä kohdin vauhti t-o-d-e-l-l-a-k-i-n hyytyy, joten ei paineita koiraseni. Hyvin meni illan treenit, vaikka B-radalla olikin hankala alku.

Ratapiirroksissa välit on taasen ahtaat, mutta noilla väleillä me ollaan jouduttu harjoittelemaan koko talvi. Ainakin keskittyminen on taas parantunut, mutta miten ohjata kisoissa, kun välimatkat on jotain toista, kuin meidän venevajassa...?

A-pätkä meni hyvin, ainoa kinkkinen paikka oli kohta 5-6, mutta kun koiruuden otti puomilta alas valssilla ja malttoi olla menemättä aivan putken suulle, samalla peruuttaen, niin löytyihän se putki, eikä A-lle kiipeämisestä ollut pelkoa.

B-pätkässa hankalin oli tuo alku ja lisäksi kohdassa 4-5 Aamu ajautui A:lle. Alku onnistui parhaiten, kun seuraneiti asetteli itsensä 2 esteen kohdalle, mutta keppien viereen, eli Aamu luki heti, minne päin rata jatkui. Kokeiltiin myös luoksetulolla lähtöä, mutta siitä ei Aamu pitänyt ollenkaan, vaan hyytyi kepeille, kun jäi miettimään, menikö asia oikeasti oikein...herkkis! Niin, ja kun kohtaan 4-5 teki puolivalssin, niin löytyihän se putki.