Ei, ei me juostu pitkää matkaa, vaan aikaa tuli vietettyä hallilla kolme tuntia. Ensin oli Aurinkoisen hyppytreenit ja sen päälle kouluttajien palaveri.
Aamun ryhmä oli tänään hieman erilainen kuin yleensä, eli me reenattiin yhdessä toisen 2-luokkalaisryhmän kanssa. Niinpä. Aamu treenaa vielä ns. kakkoslaisten ryhmässä, vaikka kisaa jo kolmosissa. Ns. kakkoslaisten ryhmässä mennään siksi, että seuraneidin mielestä Aurinkoinen EI ole agilitykoirana niin taitava, että me voitaisiin vääntää Virtasen kolmos-treenejä. Loppuis usko sekä koiralta, että ohjaajalta. Okei, ainahan voi oppia uutta ja niin me opitaankin, mutta rima on juuri sopivalla korkeudella, kun reenataan A:n ryhmässä. Ja ihan aikuisten oikeasti, A on usein ottanut tavaksi vetää juuri saman radan meille, kuin mitä itse on reenaillut koiriensa kanssa Virtasen 3-ryhmässä. Joten se siitä uskosta, että me mennään iisejä pätkiä meidän reeneissä...
No mites tänään? Aamu oli enemmän kuin motivoitunut työhön tänään. Seurustella, juu, täytyyhän sitäkin tehdä. Uusia tuttavuuksia pari; sheltti Mosse ja cavaljerit Ida & Ronja. Varsinkin sheltti oli Aamun mielestä POP!
Klickeri esille ja ratapätkää hehkuttamaan, voi vitsi meillä oli kivaa! Viimeisellä loppusuoralla Aamu oli ensimmäistä kertaa hallilla treenauksen aikana ennen seuraneitiä maalissa. Ihmeiden aika ei siis ole ohi. Kyllä neiti, siis Aamu tsemppasi tänään. Ei virheitä kepeillä, ei kontaktivirheitä. Kerran väärään putkeen, mutta sekin seuraneidin ohjauksen ansiosta, eli suoritus oli tänään koluarvosanoin 10-!
Näitä mentiin:
AINA MUISTOISSA
