Normaalit päivärutiinit alkaa pikku hiljaa palailemaan seuraneidin laumaan. Jo eilen illalla Aamu palasi tietyissä asioissa normaalikäytäntöön. Kuljetti mm. ruokakuppiansa pitkin huushollia ja häntäkin heilui useammin kuin tiistaina. Viime yö ollaan nukuttu suht hyvin, koiranunta, mutta silti nukuttu. Aurinkoinen kömpi jopa sänkyyn yöllä ja aamulla seuraneiti heräsi tavalliseen tapaan, Aurinkoisen suorittamaan kasvopesuun.

Ilma on toistaiseksi kuiva, sadetta on luvattu koko päiväksi joten käytiin aamulla pienellä jalottelulla vielä kun tiet oli kuivia. Tikit selvästi kiristää Aurinkoisen vatsanahassa, mutta reippaasti Aurinkoinen tsemppaa.

Kumma, miten pienistä asioista voi iloita. Kuten niinkin hassusta asiasta, kuin esim siitä, että Aurinkoinen kävi äskettäin hakemassa keittiön "poltettavien roskien" laatikosta tyhjän maitotölkin ja kantoi sen olkkariin. Kuten sillä on tapana tehdä. Pienet asiat ovat merkki siitä, että rinsessan vointi on palaamassa pikku hiljaa entiselleen, kun jaksaa tehdä pikku juttuja lepäämisen ohessa.

Seuraneidin pari lomapäivää ovat olleet paikallaan. Eihän noin kipeätä koiraa olisi voinut jättää hetkeksikään ilman valvontaa  ja verottaahan huonosti nukutut yöt myös hotellin työntekijöiden jaksamista. Vaan Elsa se jaksaa. Sillä on ollut turbo-vaihde päällä viimeiset kaksi päivää; hössöttää ja yrittää pitää seuraneidin hyväntuulisena.. Aamusella, kun seuraneiti heräili Aurinkoinen kainalossaan, Elsa Muori päätti suorittaa Aurinkoiselle naamataulun ja korvien pesun. Ja Aamuhan kiittää saamastaan huomiosta. Koirien välinen ns. ystävyys on kummallista. Kuinkahan tärkeitä nuo kaksi mustaa ovat toisilleen?