Seuraneidin täytyy tunnustaa, ettei ollut ennen eilistä koskaan aikaisemmin ohjannut agiradalla muuta kuin maxikoiria! Uskomatonta, että harrastusvuosia on takana kymmenen ja niistäkin kouluttajana useamman vuoden...eikä seuraneiti siis koskaan ole kokeillut ohjata minikoiraa! Tai ainakaan seuraneidin muistin mukaan ei tälläistä ihmettä ole siis ennen tapahtunut. Vaan eilen agitreeneissä oli aika auttaa kanssareenaria, joka siunatun tilansa vuoksi ei enää jaksanut vääntää rataa toisen koiransa kanssa. Kyseessä oli kääpiösnautseri Vippa, joka lähti seuraneidin mukaan ihan vain lihapullapussia heilauttamalla. Radalle muutaman minuutin tutustumisen jälkeen ja eikun menoksi. Hyvinhän tuo pikkuinen taipuili seuraneidin ohjauksessa, mutta onhan kyseessä jo paljon kolmosissa kisannut koira, joten koira osaa lajin. 

Aamu sitten. Juu. "Pennut" tekee tuloaan. Eilen ei vielä kitisty, vaan tänään kitistään. Oli tänään tullut oksennuksetkin sisälle; tosin oksennus oli kokonaista kolme heinää...Mutta hyvin Aamu pomppi eilen. Teki muutaman hyl-suorituksen ja takkusi hieman starttisuoran luoksetulo-ohjauksen kanssa, mutta tsemppi oli HYVÄ. Toistoja sai tehdä, eikä neiti ottanut nokkiinsa. Ei siis tajunnut tehneensä väärin, YES. Siinä tavoitetta kolmosiin. Eli ettei tuo herkkis koskaan tajuaisi, että suoritus on hylätty. Vaan iloisuus jatkuisi radalla ja radan ulkopuolella.

Eilisen harjoituksen näkee tästä linkistä; tosin hieman muunnettuna. Alkusuora oli sama ja se otettiin luoksetulona, koko suora. Huh.