Tämän iltainen treenitilaisuus olisi pitänyt ikuistaa, oli sen verran komeata porukkaa paikalla...eli kamera jää kotiin silloin kun sillä todellakin olisi käyttöä! Treenipellolle kokoontui "eliittiryhmään" (heh, heh) 8 mustaa noutajaa, tosin yksi niistä oli lapukka, muut kauniita lättyjä. Paikalla oli kolme urosta ja loput sitten likkoja. Treenipelto täynnä niittyleinikkejä ja kun sekoittaa mustia koiria sellaiseen peltoon, on näky vallan ihana!

Tehtiin linjassa muistia. Käytettiin pellon reunaa hyväksi ja vietiin ensin koirien kanssa osastossa dummyt linjaan, eli pellon reunaan. Palattiin about 20-30 ? m ja lähetettiin koirat yksitellen noutoon. Aamu teki homman tyylilleen uskollisena; hoppuilematta ja harkiten, tietäen kuitenkin mitä tehtiin. Sama toistettiin, mutta tällä kertaa koirat jätettiin osastossa istumaan ja ohjaajat veivät samanaikaisesti dummyt samaan paikkaan, eli pellon reunaan. Ja jälleen kerran koirat yksitellen noutoon. Vietiin vielä kerran osastossa dummyt paikolleen, mutta tällä kertaa vaihdettiinkin pellon reunaa ja jätettiin ensimmäinen pellonreuna muhimaan muistiin.

Nyt otettiin käyttöön pellon reuna, joka oli 90 asteen kulmassa ensimmäisestä muistipaikasta. Vietiin taas osastossa dummyt ja palattiin sopiva matka ja lähetettiin koirat noutoon. Sama toistaen, mutta toisella kerralla koirat saivat jäädä taasen osastossa istumaan ja tölläämään ohjaajia ja mihin he dummyt jättivät. Aurinkoisella oli selvä muistikuva dummysta, mutta eihän tuo likka turhia muutenkaan näissä hommissa hötkyile. Ylösotot voisi olla paljon ripeämpiä, mutta itse palautusvauhtiin saa seuraneiti olla tyytyväinen, sillä palautukset tulevat ehkä hitusen nopeammin mitä itse tehtävään lähteminen. Ja kuten sanottu, ei salamannopeasti, vaan ajatuksella ja harkiten. Silti Aurinkoinen tietää tasan tarkkaan mitä tehdään.

Kun sieltä toiselta pellon reunalta oli poimittu dummyt pariin otteeseen, siirryttiin taasen alkuasetelmiin, eli siihen muhimassa olleeseen muistipaikkaan. Tästä Aurinkoisella ei sitten enää ollutkaan selvää muistikuvaa, mutta kun seuraneiti liikkui linjassa kohti pellonreunaa, lähti Aurinkoinen noutoon, ehkä silti jotain muistaen. Olihan se hakenut samasta kohtaa jo kahdesti aiemmin. Löytyihän se dummy ja Aurinkoisen treenit oli siltä illalta paketissa.

Vaikka tehtävä vaikutti helpolta, oli se silti vaativa koirille. Osastossa oleminen, tehtävään skarppaus ja palautukset kohti seitsemää muuta koiraa aiheuttaa varmasti stressiä jokaiselle noutajalle, mutta kyllä meidän treeniryhmässä ollaan hiljaista porukkaa. HIENO JUTTU!