Käytiinpä sitten taas agikisoissa. Fiilikset eivät ole kovin hyvät, mutta pohjalta on hyvä ponnistaa. Onnistumisen hetket ovat niin kovasti harvassa seuraneidin kisahistoriassa, ettei onnistumisilla koskaan ole voinut hehkuttaa .

Positiivisuus-luennoitsijan hehkuttama "like always, like never before" on kyllä tänään "like always, like always". Eli kisatilanteessa toistuu samat virheet. Mutta palataan luennoitsijan muistuttamaan asiaan; unohda huonot hetket ja keskity onnistuneisiin kohtiin radalla. Hyvää tänään Aurinkoisen kisasuorituksissa oli 100 % yrittäminen, kontaktit (jopa KEINU, YES!!!) sekä ajoittainen, erittäin vauhdikas imu esteille. Kontaktit Aamu tosiaan suoritti 100% varmuudella, jopa kohdassa, jossa seuraneiti ei ehtinyt puomille varmistamaan ylösmenokohtaa; Aamu muutti lähestymisvauhdin itse raviin ja RAVASI puomin ylösmenokontaktin. Jotain on siis tikanpoikakin oppinut, kiitos klikkerin!

Koska seuraneiti tietää, millaisista lähtöasetelmista Aamun kanssa on lähdetty, voi jo tämän päivän kaltaisia suorituksia kutsua erittäin hyviksi!! Aamu kun on opetellut tietyt asiat hiukan pidemmän kaavan avulla. Esim. tavallinen hyppyeste oli aluksi Aamulle ihmeellinen; neiti nimittäin mittasi hyppykorkeuden siivekkeiden korkeuden perusteella ja teki aluksi AIKAMOISIA loikkia . Paljon siis sai tehdä alussa töitä, että Aamu ymmärtäisi hypätä OIKEASTA kohdasta estettä, sillä hyppykorkeus kun ei tuottanut ongelmia. Nykyään Aurinkoinen jo tietää, mistä kohtaa rimaestettä tulee hypätä, mutta kuten sanottu, asiaa on väännetty rautalangasta useamman kerran. Toinen asia, jonka kanssa on tehty töitä, on itse motivaatio ylipäätänsä tehdä mitään... Aamu oli pentuna ja nuorena vielä enemmän "flowerpower"-tyyppi ja istui kaikista mieluiten ja vaan haisteli kukkasia. Yritä nyt sellaiselle persoonalle kertoa, että töitä pitäisi tehdä! Koska seuraneiti huomasi jo hyvissä ajoin, millainen persoonallisuus meille oli muuttanut, tehtiin strategiaan muutos. Herätellen ja paljolla palkalla on tultu tähän pisteeseen, että koira tekee ihan kiitettävästi töitä. Siis seuraneidin mielestä. Ja sehän riittää. Sama se, mitä muut ajattelevat asiasta, hehän eivät Aamu Aurinkoisen kanssa elä. Onneksi.

Kisapäivää varjostaa seuraneidin terveydentila. Finrexinin avulla ollaan loppuviikko oltu töissä ja kurkkukipu sen kun pahenee. Ettei vaan olis angiina iskemässä??

Tämän päivän 1-luokkalaisten radat:
a-kisa