Torstaina lähdettiin mökkisaareen pääsiäistä viettämään. Saaren, jossa ei ole sähköä ja josta mantereelle on n. 20 minuutin kävelymatka. Hienoja kelejä on pitänyt, kylmää ja välillä heikkoa lumisadetta. Lauma on ulkoillut, ulkoillut ja ulkoillut. Kiertänyt metsässä ja jäällä. Nauttinut hiljaisuudesta ja siitä, ettei muita ihmisiä pahemmin ole näkynyt.

Näillä hiilillä grillattiin "kesän" ensimmäiset täytetyt herkkusienet

Nukkuvien puolue. Vasemmalla Elsa, oikealla Aamu. Eipä tuohon muita mahdu... 

Mutta kaikki kiva loppuu aikanaan. Eilen koirat lenkkeili tavallista enemmän ja se siis kostautui. Elsa kinkkaa nyt kolmella tassulla. Tällä kertaa takatassu on kipeä, niin kipeä, ettei levon jälkeen sen varaan voi laskea painoa.  Kun tassu on ollut liikkeessä jonkin aikaa, sillä voi astua, mutta linkuttaminen on ikävän näköistä. Miks aina Elsan pitää ontua???  Ja juuri silloin, kun ei saisi?? Eli ensi viikolla yksinhuoltajalla on vaikeuksia...miten tehdä ontuvan koiran kanssa, jota ei voi jättää yksin kotiin ja kuinka liikuttaa Aamu Aurinkoinen, joka valeraskauden lähestyessä tarvitsee tavallista enemmän liikuntaa??? APUA . Elsa on nyt totaalisessa levossa ja rimadyl-kuurilla, toivottavasti tassu tokenee. Ja saaresta Elsa pääsi pois autokyydillä, eli oli pakko ottaa riski ja hakea auto mantereelta, ettei Elsan tarvinnut kävellä jään yli autolle.

Mökillä Aamu Ajokoira oli innoissaan jäniksenjälkien  määrästä. Ja eihän seuraneidin nenä jäniksiä bongaa yhtä nopeasti kuin Aamu, joten komento oli siis aluksi Aamulla. Ikävä kyllä. Mutta seuraneidin armeijamaisen komennon seurauksena metsälenkit olivat kuin PK-kentältä, joten tulostakin saatiin. Ei siis jänispaistia, vaan ihan sanoisko koulutuksellista edistymistä. Aamu ei tietenkään ollut komennosta ollenkaan iloinen, mutta tämän keikan jälkeen tilanne on seuraneidille 1-0, tosin seuraavasta keikasta ei sitten tiedäkään, eli seuraneidin on parasta tuulettaa niin kauan kun voi