Eiliset agitreenit Aamun osalta oli jotenkin - sanoisko pirteät! Vauhtia ja intoa riitti koko treeniajalle, vaikka seuraneidin on kyllä myönnettävä, että positiivisuus on ilmeisesti tarttuva tauti. Kun Aamu on iloinen, jaksaa seuraneitikin tsempata ja jos taasen Aamulla on huono päivä, ei seuraneitiä liioin hymyilytä. Kumpi siis määrää tahdin?

Mahtoikohan Aamun iloisuuteen vaikuttaa "terästetty" alkuilta? Ennen treenejä Aamu bongasi pöydältä iiiiiison leipäveitsen ja huomion kipeänä toi sen tietokoneen ääressä istuvalle seuraneidille, joka ei silloin oikein pahemmin jaksanut olla ohjelmavastaava koirille. Veistä ei kannettu sivuttain suussa, ehei, tietäähän Aamu miten veistä käsitellään...eli veitsi tulee kantaa kahvaosasta. Joskus harvoin osuu kamera lähettyville, kun Aamulla on jotain hilpeetä meneillään, eilen sain kuitenkin terästetyn hetken ikuistettua. Huomiotavaa on 'sänkykamarikatse'. Aamulla on löysät alaluomet, mutta EI ne nyt noin löysät oikeesti ole