Kiitän (ainakin toistaiseksi) Vuodatusta kuluneesta neljästä vuodesta ja siirrän leirini toisaalle.

Jos ja kun tämän hotellin hommat vielä kiinnostaa, voi kuulumisia lukea osoitteessa: http://aamu-tuuli.blogspot.fi/

Mökkisaaresta on tullut koirien kylpylä. Hoidot ovat ensiluokkaisia. Ohjelmaan kuuluu liikuntaa ja kauneushoitopalveluita

Aamut aloitetaan metsäkäppäilyllä ja loppupäivä kuluukin sitten eri askareissa. Ohjelmistossa on mm. löhöilyä, oma-alotteista uintia, turkinhoitoa ja pientä mielen virikettä.

Tuuli on erikoistunut, kuten arvata saattaa, uimiseen. Onneksi sillä on ohut turkki, sillä jos Aamu lilluisi vedessä yhtä paljon kuin Tuuli, olisi hotspot varmaan varma nakki.

Noniin, nyt ollaan kotiuduttu Ruovedeltä, vuotuiselta flattileiriltä. Joko viisaampana, tai sitten tyhmempänä.

Ajomatka täältä meiltä leiripaikalle kesti kolmisen tuntia ja ajokei oli mitä mahtavin. Lähtiessä keskiviikkona oli auton mittarissa +8,5 astetta lämpöä, joten sanonta "Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen" pätee kyllä aika hyvin.

Leiri pidettiin tänä vuonna Haapasaaren leirintäalueella. Paikka on ihan hieno, mutta kyllä siitä paikasta laadukkaammankin saisi. Tuulin ja meikäläisen kämppä oli pieni mökkikoppero; mutta eihän koolla ole väliä, kunhan saa nukkua yönsä rauhassa.

Koulutukset järjestettiin pienen ajomatkan päässä metsä- ja peltoalueilla. Osallistuin torstaina Ingela Karssonin koulutuksiin ja perjantaina & lauantaina Marie Jogelandin treeneihin. Molemmat naiset tulevat naapurimaasta Ruotsista ja ymmärtääkseni kuuluvat koirinensa maansa eliittiin nome-piireissä. Ja koulutukset siis sen mukaisia...

Torstaina Ingelan ryhmässä Tuuli sai kylmää kyytiä...sitä koulittiin ihan suoraan sanottuna sellaisin metodein, mihin se ei ole tottunut. Ehkä aiheesta. Mutta aikamoista shokkihoitoa, täytyy myöntää...

Itse koulutuksissa keskityttiin tottelevaisuuteen ja kuuliaisuuteen ja siitä tulikin meidän osalta paljon negatiivista kritiikkiä.

Perjantaina vaihtui sitten kouluttajan tyyli totaalisesti. Toki hänkin keskittyi samoihin asioihin, mutta hän ei selvästikään ollut tullut leirille kouluttamaan muiden koiria, vaan antamaan oman näkemyksensä nome-kouluttamisesta. Miellyttävä ihminen, myönnettäköön, mutta varmasti myös tarkka omien koiriensa ohjaamisesta/käytöksestä.

Muihin koulutuksiin ei sitten osallistuttu. Tarjolla olis ollut mejää, vepeä, tokoa ja agia, mutta päätin panostaa nomeiluun. Hyvä niin.

Mitä siis jäi päällimäisenä mieleen leiriltä?
1. Minunlainen ohjaaja ei toisenlaiseen pysty
2. Omat tavotteet koiraharrastamisessa? Onko niitä edes? - EI
3. Koira osaa vain ja sen, mitä sille ollaan opetettu
4. Minun tulee olla koiralleni enemmän musta-valkoinen, siis joko-tai. Mutta kun en ole sellainen ihmisenä. Siksi mistään ei tule mitään.
5. Lähdenkö ensi vuonna uudestaan leirille? Nyt tuntuu siltä, että en

Tuuli on oma itsensä leirin jälkeen. Tuskin siihen jäi kovin syviä traumoja svenskin käsitteleystä...Nyt on vaan itse päätettävä, onko mitään järkeä jatkaa...

Torstaina, ennen juhannusta, kun olin agitreeneissä Tuulin kanssa, tapahtui jotain odottamatonta ja ikävää

Koulutuskentän läheisyydessä oleva paperitehdas sulki tuotantoansa kesäseisokin ajaksi ja tehtaalta kuului aivan hirveä ujellus ja korviin ottava (yli)ääni. Pahaksi onneksi äänen kuuluessa Tuuli oli yksin autossa ja minä korjasin esteistä konttiin, eli en ollut auton välittömässä läheisyydessä. Kun tulin autolle ja otin Tuulin autosta ulos lähteäkseni jäähdyttelykävelylle, kohtasi meikäläistä näky, jota en ollut ennen Tuulin kohdalla nähnyt. Se tärisi ja oli ihan paniikissa. Oli ilmeisesti säikähtänyt kovaa ääntä... Jonkin aikaa siinä meni, että Tuuli palautui järkytyksestään

Sunnuntaina kentällä, kun kävin toisen Team Stormilaisen kanssa kontaktitreeneissä Tuuli käyttäytyi ihan yhtä skitsosti. Se haisteli epäluuloisesti, häntä "luimussa". Ei siis ollenkaan Tuulimaista

Jo aiemmin, eli viime viikolla keskiviikkoaamuna aamukäppäilyllä Tuuli luuli katulampun tekevän ilmahyökkäyksen,,,se siis mitä ilmeisemmin huomasi ensimmäistä kertaa elämässään katulampun ja säikähti sitä pahasti! Sama toistui eilen, paitsi että nyt JOKAINEN katulamppu tuossa seuraavalla kadulla teki Tuulin mielestä ilmahyökkäyksen...

Tänään aamukäppäilyllä Tuuli vilkaisi jokaista tuolla kadulla olevaa katulamppua sillain alta kulmain....häntä laski aavistuksen, mutta matkaa jatkettiin huomattavasti reippaampana, mitä aiemmin.

Onko Tuulilla nyt joku ihmeen mörkökausi?? Eikös sellainen pitäis kaiken järjen mukaan tulla aiemmin? Vai onko Tuuli myöhäisherännyt?

Nyt sitten sormet ja tassut ristiin, ettei yliääni siellä koirakentällä aiheuttanut mitään pysyvää traumaa...sehän tästä nyt vielä puuttuisi. Pahaksi onneksi koirakentän välittömään läheisyyteen on talven aikana rakennettu paloasema, josta aina säännöllisin väliajoin lähtee hälytysajoneuvoja pillit huutaen...huoh...

Eilen pakkasin koirat autoon ja ajelin kentälle tekemään "jotain kivaa", eli pyyhkimään pois Tuulin traumaattista käytöstä. Mukaan pakkasin pari damia ja tarkoituksena tehdä nopea, kiva tehtävä molemmille koirille. Tuuli oli suht normaali siellä kentällä, kerran häntä laski samassa paikassa kun sunnuntainakin, mutta Aamun (ja damien) läsnäolo sai sen vapautumaan...

Aamu tosin oli ihan eri mieltä kentälle lähdöstä. Tuohon aikaan päivästä oli kuuma ja kun laitoin koiria autoon, löi Aamu maate auton taakse, eikä meinannutkaan autoon. Siinä sitten odoteltiin, että daami nousisi kiehuvan kuumalta asfaltilta ylös. Kehoituksista ja komentamisesta kun ei ole Aamun suhteen apua. Se tekee just eikä melkeen niin kuin se haluaa...mahtoi taas olla naapureilla hauskaa...

Nyt alan henkisesti valmistautumaan flattileiriä varten. Huomenna lähden ajelemaan Tuulin kanssa Ruovedelle, tarkoituksena nauttia hyvästä seurasta ja treeneistä kolmen päivän ajan. Ei vois loma paremmin alkaa! 

Juhannus näköjään loppuu Tuulin osalta samalla tavalla kun se alkoikin, eli agikentälle olis tarkoitus mennä Team Stormin kanssa. Torstaisissa harkoissa tuuli kovin, ihan kuten ryhmän nimikin antaa odotuttaa,,,,tosin Tuuli oli se koirista, joka oli tyynein  muut kaksi olivat aika tuulisia. Ihan niin myrskyisästi, että haavereiltakaan ei vältytytty. Tosin loukkaantunut osapuoli oli ohjaaja, mutta syy loukkaantumiseen oli koirien....onneksi ei käynyt huonommin, sillä tilanne näytti kentän reunalta katsottuna aika hurjalta. Toivottavasti tänään pysytään pystyssä!

Juhannus 2012 oli ja meni. Syksyä kohti sitten mennään, taas kerran...huoh. Koirat ovat täällä mökkisaaressa tehneet niitä tavanomaisia juhannustaikojaan, eli ollaan uitu, samoiltu metsässä ja tietysti syöty hyvin.

Aamu on saanut päivittäin turkin hoitoa ja Tuuli siinä sivussa on kans harjattu, tosin noiden kahden turkeista ei voi puhua samana päivänä. Tuulilla ei ole pohjavillaa, Aamulla on vaan pohjavillaa....ja kun pohjavillainen koira kastuu melkeinpä päivittäin, voi kuvitella, miltä iho näyttää, jollei turkkia saa kuivaksi tai harjattua....

Seuraneiti taitaa olla ainoa tässä hotellissa, jolla on vielä talviturkki päällä, muut ovat talviturkkinsa jo heittäneet. Tuuli on uiskennellut ihan issekseen useaan otteeseen, mitä lie vedessä touhuaa, liekö saalistaa vesihämähäkkejä? Aika hassu se on, kun viihtyy noin hyvin vedessä...

Seuraavassa Tuulin tyylinäyte: